Kauniaisten Kamarikuoro 50 vuotta 2024

Henkilökohtainen katsaus

Nils Gustaf Jansson

Yhtäkkiä minusta tuntuu että koroke jolla seison antaa periksi! Vai onko se vain tunne pääni sisällä että kaikki huojuu? En uskalla katsoa alas enkä sivulle. Tiedän että takanani ei ole mitään mihin tarttua jos menetän tasapainoni. Olisi aika noloa pyörtyä juuri nyt. Olenhan niin odottanut tätä tilaisuutta.

Tunnen kuinka polvet vapisevat tahtomattani. Yritän vakuuttaa itselleni että koroke liikkuu. Siinä kaikki. Nyt otan vain rennosti ja keskityn siihen mitä varten olen tänne tullut. Just joo.

Olen Vanhassa kirkossa Helsingissä joulukuun alussa 2006. Jouluun on enää muutama viikko. Kauniaisten kamarikuoro pitää yhden joulukonserteistaan ja esittää Bachin jouluoratorion yhdessä solistien ja orkesterin kanssa. Tämä perinne on täynnä muistoja ja odotuksia. Kirkko on täynnä.

Perinteeksi on muodostunut myös se, että kuorossa harjoittelemme ja hiomme yksityiskohtia sävellyksestä monta tuntia ennen konsertin alkua, melkein uupumukseen asti. Tuntui horjuvalta seistä kuorolaisten kanssa korokkeella. Luulenpa kuitenkin, että saan syyttää itseäni verensokerini laskusta. Hermostuneisuus laantuu, kun patarummut iskevät alkutahdit ja pääsen laulamaan energisesti Jauchzet frolocket auf preiset die Tage!

Kuoro perustetaan

Vuonna 1974 perustettiin Kauniaisten kamarikuoro, joka juhlii nyt upeaa 50-vuotista taivaltaan. Itse en ollut silloin vielä kuoron jäsenenä, mutta minulle on kerrottu, että Kauniaisissa oli jo pitkään vallinnut vahva tarve kuoron perustamiselle. Kansalaisopiston tuolloinen rehtori Agneta von Essen oli aloitteellinen ja innostunut asiasta. Hän toimi keskeisenä voimana idean toteuttamisessa.

Kuoron toiminta käynnistettiin ja sitä kehitettiin alkuvuosina osana Kansalaisopiston ohjelmaa. Kuoro kasvoi nopeasti ja pian tuntui luontevalta rekisteröidä kuoro itsenäiseksi yhdistykseksi. Tämä tarkoitti lisääntyneitä haasteita oman hallinnon muodossa.

Kauniaisten kamarikuoron ensimmäinen johtaja oli Martin Eriksson. Hän johti kuoroa vuoden ajan vuosina 1974–1975.

Martinin energisen ja innostuneen asenteen siivittämänä kuoroa kehitettiin ja se ehti esiintyä muutaman kerran jo ensimmäisen vuoden aikana. Martin kuitenkin pian muutti takaisin kotikaupunkiinsa Pohjanmaalle ja kuorolle oli tärkeä löytää uusi johtaja.

R.W. "Kalle" Ahlberg aloitti kuoron johtajana. Hän johti Kauniaisten kamarikuoroa kolme neljäsosaa kuoron 50-vuotisesta historiasta vuosina 1975–2012, eli 37 vuoden ajan. Tämä osoittaa vahvaa sitoutumista mikä hakee vertaistaan suomenruotsalaisissa kuoromusiikin piireissä.

Kalle on johtanut useita suomenruotsalaisten arvostetuimpia kuoroja ja hänelle myönnettiin director cantus arvonimi ansioistaan suomenruotsalaisen kuorokulttuurin edistämisestä. Kallen toimiessa kuoronjohtajana monet tunnetut solistit ovat esiintyneet kuoromme konserteissa, kuten Jorma Hynninen, Hedvig Paulig ja Ami Aspelund.

Kallen johdolla olemme kuorossa saaneet kokea suuren määrän hienoja sävellyksiä ja iloita upeista säveltäjistä, Kallen sävellystyötä unohtamatta. Kuoromme on laajasti esittänyt sekä kirkollista että profaania kuoromusiikkia.

"Minulle hienoimpia hetkiä ovat olleet ne, kun herkkyys on huipussaan ja olen huomannut, että harkitun hienoilla liikkeillä olen saanut kuoron mitä intensiivisimpiin suorituksiin", Kalle sanoo.

Kallen osaaminen ja kokemus kuoronjohtajana on ollut inspiraation lähteenä meille kuorolaisille. Yhdessä olemme kokeneet monia hienoja musiikillisia hetkiä. Kallen intohimo ja sitoutuminen kuoroon on ollut vertaansa vailla. Joskus hän on joutunut sietämään meitä, joskus me häntä.

Kalle on myös auttanut meitä ymmärtämään musiikin syvyyttä ja erityisesti sanoitusten suurta merkitystä. Kuorolaulu perustuu aina tekstiin, Kalle sanoo usein ruotsalaista esikuvaansa Dan-Olof Stenlundia lainaten. Tämä oivallus on auttanut meitä kuorolaisia ymmärtämään monien sanoitusten hengen ja merkityksen.

Kalle on usein korostanut, kuinka tärkeää laulamisessa on puhtaus, äänenmuodostus ja rytmi. Ja sitä olemme joutuneet työstämään kuorossa usein meidän kaikkien iloksi.

Arvostuksemme ulottuu myös Kallen ymmärrykseen kuorossa luonnollisesti toistuvien pienten haasteiden, kuten hieman vinoutuneen ikärakenteen ja ontuvan stemmajakautuman suhteen.

Entä mitä Kalle olisi ilman kuoron apulaisjohtajaa Kjell Knapas. Monen vuoden ajan Kjell on tarvittaessa johtanut, toiminut pianistina ja säätänyt miesten hatarat stemmat paikoilleen erillisten harjoitusten avulla. Minulla on aina ollut turvallinen olo seistä Kjellin vieressä bassossa, koska se on helpottanut oikean nuotin löytämistä.

Kallen ollessa kuoronjohtajana monet säveltäjät ja sävellykset ovat jääneet mieleeni ja ne merkitsevät paljon vielä tänäkin päivänä.

Palestrina ja Cicut Servus

Giovanni Pierluigi da Palestrina on säveltäjä, jonka musiikkiin tutustuin muutama vuosi sitten kun meillä oli joitakin hänen sävellyksistään kuoron ohjelmistossa. Palestrinan sävellykset ovat kuin tekisi aikamatkan 1500-luvulle.

Palestrina oli merkittävä renessanssisäveltäjä Italiasta. Hän syntyi noin vuonna 1525 Palestrinassa ja kuoli vuonna 1594 Roomassa. Palestrina tunnetaan parhaiten suuresta mieltymyksestä kirkkomusiikkiin, erityisesti messuihin ja motetteihin. Hän oli tuottelias säveltäjä ja kirjoitti yli 1000 teosta, joista suurin osa on kirkkomusiikkia.

Palestrina tunnettiin taidostaan luoda harmonioita ja kontrapunktia, jotka ovat merkittäviä elementtejä hänen musiikissaan. Musiikissa oli erityinen puhtaus ja tasapaino ja hänen sävellyksilleen on ominaista syvä hengellisyys ja vahva omistautumisen tunne. Palestrinan musiikin harmonia ja kauneus tuntuivat minusta ajattomilta ja universaaleilta.

Muistan aivan erityisesti yhden Palestrinan moteteista, jonka kuoromme esitti useissa tilaisuuksissa. Motetti on Cicut Servus. Sävellys on haastava osin senkin takia että tahtiviivat puuttuvat. Sain myös oppia että sanaa "eleison" ei lausuta diftongilla. Motetti on laulusävellys joka perustuu psalmin 42 ensimmäisiin säkeisiin. Äänet tuntuvat matkivan toisiaan sävellyksessä ja useiden harjoitusten jälkeen kuoro pystyi luomaan harmoniaa sekä tekstiin että musiikkiin.

Cicut Servus on emotionaalisesti ja musiikillisesti ilmaisuvoimainen sävellys, joka esittelee Palestrinan taitoja moniäänisessä musiikissa. Mielestäni Palestrina on tavoittanut tekstin hengellisen merkityksen tämän hienon teoksen kautta.

Gruber ja Stilla Natt

Franz Gruberin kirjoittama ja Kauniaisten kamarikuoron perinteisen joulukonsertin päätöskappaleena esittämä laulu Jouluyö on yksi joulumusiikin helmistä.

Franz Gruber oli itävaltalainen muusikko ja säveltäjä, joka eli vuosina 1787–1863. Pappi Joseph Mohr pyysi Gruberia säveltämään melodian runoon, jonka Mohr oli kirjoittanut vuonna 1816. Silloin Gruber sävelsi Jouluyön melodian ja siitä tuli nopeasti erittäin suosittu ja se levisi ympäri maailmaa. Sävel on yksinkertainen ja kaunis ja siitä on tullut joulun ja sen sanoman symboli.

Laulu Jouluyö tuo usein mieleeni jouluaaton 1914 Länsirintaman tarinan, jossa saksalaiset ja brittiläiset joukot pitivät spontaanin tulitauon, pelasivat jalkapalloa keskenään ja lauloivat yhdessä laulun Jouluyö.

Kun Kauniaisten kamarikuoro esittää Jouluyön kynttilänvalossa Kauniaisten kirkossa joulu tulee sanomansa kanssa hyvin lähelle. Laulu koskettaa syviä tunteita, varsinkin kun viimeinen sävel päättyy täydelliseen hiljaisuuteen ennen suosionosoitusten alkamista. Sitten joulu voi alkaa.

Bach ja jouluoratorio

Kauniaisten kamarikuoro on jo vuosia panostanut myös suurempiin teoksiin orkesterin ja solistien kanssa, joista Bachin jouluoratorio on antanut minulle unohtumattomia muistoja.

Johann Sebastian Bach oli saksalainen säveltäjä ja muusikko, joka eli barokin aikana. Hän syntyi vuonna 1685 ja kuoli vuonna 1750. Bachia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä ja hänen sävellyksillään on ollut valtava vaikutus länsimaiseen musiikkiin.

Hänellä oli ainutlaatuinen kyky yhdistää tekninen nerokkuus emotionaaliseen ilmaisuun. Bach oli tuottelias säveltäjä, joka kirjoitti yli 1000 teosta eri tyylilajeissa mukaan lukien kantaatit, sonaatit, oratoriot, messut, konsertot ja urkumusiikki.

Jouluoratorio on yksi todella suurista teoksista. Patarummuilla ja trumpeteilla alkava teos välittää joulun sanomaa kuorolaululla, orkesterimusiikilla, solistilaululla, aarioilla ja Luukkaan evankeliumiin perustuvilla resitatiiveilla. Bach kirjoitti jouluoratorion vuonna 1733 kun hän palveli kanttorina Leipzigissa. Teos on tarkoitettu esitettäväksi tiettyinä päivinä joulupyhien aikana ja tunnetaan rikkaista harmonioistaan ja virtuoosimaisista solistiosistaan. Liioittelematta voi sanoa, että jouluoratorio on haastava esittää ja vaatii hyvää musiikillista osaamista ja tarkkuutta.

Huolimatta siitä, että jouluoratorio kirjoitettiin yli kolme vuosisataa sitten, sillä on ajaton kauneus, joka koskettaa edelleen kuulijoita ympäri maailman.

Kuula ja Auringon noustessa

Olen pitkään arvostanut Toivo Kuulan musiikkia, ja tässä haluaisin nostaa esiin hänen sävellyksensä Auringon noustessa V.A. Koskenniemen tekstiin. Teos tuntuu kuoronlaulajasta aina yhtä voimakkaalta ja sangen haastavalta.

Toivo Kuula oli suomalainen säveltäjä ja kapellimestari, joka eli vuosina 1883–1918. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen musiikin historian merkittävimmistä säveltäjistä.

Kuula sävelsi pääasiassa vokaalimusiikkia mm. lauluja, kuoroteoksia ja oopperoita, mutta myös instrumentaalimusiikkia kuten sinfonioita ja jousikvartettoja. Hänen musiikkiaan leimaa vahva suomalaisen kansanidentiteetin tunne ja kansallisromantiikka.

Vappuaattona 1918 valkoiset juhlivat voittoaan Viipurin taistelussa Seurahuoneella, jossa Kuula oli läsnä. Kuulan ja jääkärisotilaan välille puhkesi riita ja Kuula poistui paikalta. Kaksi jääkärisotilasta tavoitti Kuulan pihalla ja ampui häntä päähän. Hän kuoli myöhemmin Viipurin lääninsairaalassa 34-vuotiaana. Toivo Kuulan ennenaikainen kuolema oli suuri menetys suomalaiselle musiikkimaailmalle mutta hänen perintönsä elää musiikin kautta.

Auringon noustessa edustaa myöhäisromanttisen kuoromusiikin parhaimmistoa ja siitä on tullut minulle suosikkisävellys, joka voi koskettaa voimakkaasti sekä laulajia että yleisöä. Kuula vangitsee teoksessa majesteettisen tunteen, kun auringon ensimmäiset säteet murtautuvat esiin horisontilla. Hän luo upean musiikkimaiseman, joka myötäilee luonnon kauneutta.

Sibelius ja Sydämeni Laulu

Haluan mainita laulun, jota me kuorossa emme ole laulaneet kovin usein, mutta joka on koskettanut minua kerrasta toiseen ja jättänyt kauniita muistoja.. Sydämeni Laulu on Jean Sibeliuksen säveltämä vuonna 1898 Aleksis Kiven tekstiin.

Vuosina 1865–1957 elänyt Jean Sibelius on tunnetuin säveltäjämme ja häntä pidetään yhtenä 19oo-luvun alun musiikkihistorian suurimmista säveltäjistä.

Vähemmän tunnettua on kuitenkin se, että Sibelius sävelsi musiikkia myös kuorolle, lähinnä mieskuorolle mutta myös sekakuorolle. Kuoroteoksia esitetään edelleen ahkerasti ja parhaat niistä kuuluvat säveltäjän koko tuotannon silmiinpistävimpiin. Meille kaikille on tuttu Finlandia-hymni, joka on yksi Sibeliuksen rakastetuimmista ja koskettavimmista sävellyksistä sovitettuna sekakuorolle ja V.A. Koskenniemen sanoituksella.

Sibelius sävelsi myös sakraaliteoksia, joita olemme kuorossamme laulaneet. Tunnetuimpia lauluja lienee ”Soi kiitokseksi Luojan”, mutta myös joulun vakio-ohjelmistoon kuuluva todella hieno laulu, ”Giv mig ej glans ej guld ej prakt”, jonka sanat on kirjoittanut Zacharias Topelius. Erittäin suosittu joululaulu on myös ”On hanget korkeat nietokset”. Sibelius sävelsi usein Kalevalasta suomenkielisiä tekstejä, ja ruotsinkielisistä runoilijoista yksi Sibeliuksen suosikeista oli lapsuuden idoli Johan Ludvig Runeberg.

Sydämeni laulu on suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia runoja, johon Sibelius sävelsi musiikin. Laulun teksti on Aleksis Kiven teoksesta Seitsemän veljestä. Runo on äärettömän kaunis ja hyvin kirjoitettu ja se koskettaa syviä tunteita. Laulu elää vielä tänäkin päivänä pitkälti Sibeliuksen kuorosovituksen ansiosta. Se on mestariteos sekä Sibeliuksen tuotannossa että suomalaisessa kuoromusiikissa. Sibelius sävelsi runon samana vuonna, kuin hänen tyttärensä Kirsti syntyi. Tytär kuoli ollessaan vain vuoden ikäinen ja kerrotaan, että Sibelius soitti kappaleen pianolla tyttären kuolinvuoteella.

Kauniaisten kamarikuoro esitti laulun mm. Vaasan Kolminaisuuden kirkossa Kalle Ahlbergin johdolla keväällä 2014 järjestettyjen Vaasan kuorofestivaalien yhteydessä. Muistan, kuinka sydäntäni lämmitti, kun nainen yleisöstä tuli luokseni konsertin jälkeen ja sanoi että Sydämeni Laulun tulkinta oli yksi hienoimmista, mitä hän oli koskaan kokenut.

Juha Kuivanen johti Kauniaisten kamarikuoroa vuoden ajan, vuonna 2012.

Juha Kuivanen on aikamme tunnetuimpia kuoronjohtajia Suomessa. Hän on johtanut tai johtaa edelleen useita kuoroja kuten esim. Polyteknikkojen kuoro ja Vantaan kamarikuoro. Hän on johtanut myös Savonlinnan oopperakuoroa, Suomen filharmonista kuoroa, Radion kamarikuoroa ja Tapiolan kamarikuoroa. Lisäksi Juha Kuivanen opettaa kuoronjohtoa Sibelius-Akatemiassa.

Valitettavasti kuoromme sai nauttia Juhan kokemuksesta johtajana vain lyhyen aikaa. Ehdimme kuitenkin esiintyä muutaman kerran Juhan johdolla ennen kuin hän ilmoitti karsivansa kuorojohtajan tehtäviään.

Tom Eklundh toimi Kauniaisten kamarikuoron johtajana vuosina 2013–2016.

Tom on osallistunut kuoronjohdon kursseille mm. Harald Andersénin, Eric Ericsonin ja Dan-Olof Stenlundin johdolla. Hän on johtanut mm. Akademiska Sångföreningen-kuoroa ja toiminut suomenruotsalaisen mieskuoroliiton taiteellisena johtajana.

Hyviä muistoja Tom Eklundhin ajoilta johtajana ovat Kauniaisten kamarikuoron projekti Alf Nybon ja Bulevardenin kamarimusiikkiyhdistyksen kanssa Helsingissä sekä Calellan kuorofestivaali Espanjassa.

Fauré ja Requiem

Gabriel Fauré oli merkittävä ranskalainen säveltäjä ja urkuri, joka eli vuosina 1845–1924. Hän oli yksi myöhäisromantiikan valovoimaisimmista säveltäjistä ja häntä pidetään impressionismin edelläkävijänä musiikissa.

Fauré sävelsi laajan valikoiman musiikkiteoksia kuten orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, vokaalimusiikkia ja kuoroteoksia. Faurén musiikille on usein ominaista hienot harmoniat, elegantit melodiat ja emotionaalinen syvyys. Fauré oli taitava urkuri ja soitti uransa aikana useissa Pariisin kirkoissa. Hän oli myös suosittu musiikinopettaja ja hänellä oli myöhemmin tunnettuja oppilaita, kuten Maurice Ravel.

Faurén Requiem on varsin kaunis ja tunteikas sävellys, joka koskettaa syvällisesti sekä musiikin esittäjiä että kuulijoita. Sävellyksellä on kyky vangita sekä suru että toivo ja se tarjoaa helpotuksen ja lohdun tunteen. Teos sisältää sekä suuria ja dramaattisia mutta myös intiimimpiä ja herkempiä osia. Itse pidän eniten Pie Jesu-laulusta solistin esittämänä. Se on mielestäni niin kaunis ja herkkä.

Kauniaisten kamarikuoro esitti yhdessä Bulevardenin kamarimusiikkiyhdistyksen kanssa Gabriel Faurén Requiemin Temppeliaukion kirkossa syksyllä 2015. Se oli mieleenpainuva kokemus.

Satu Simola johti Kauniaisten kamarikuoroa vuosina 2016–2020.

Satu Simola on suorittanut sekä kuoron- että orkesterinjohdon diplomit, ja hän on johtanut useita vuosia Turun yliopiston sinfoniaorkesteria ja Soidaan-kamariorkesteria. Satu toimi orkesterinjohtajana Seinäjoen Tangomarkkinoilla ja on toiminut myös vierailevana kapellimestarina Joensuun, Vaasan, Porin ja Lappeenrannan kaupunginorkestereissa sekä Tapiola Sinfonietassa.

George Parris toimi kuoromme vt. taiteellisena johtajana vuonna 2018 Satu Simolan äitiysloman aikana. George on sekä kuoronjohtaja että laulaja ja hän on valmistunut Cambridgen yliopistosta. Hän perusti myös oman kuoronsa Carice Singersin vuonna 2011.

Kauniaisten kamarikuoro on esittänyt monia mieleenpainuvia musiikkiteoksia Satu Simolan ollessa johtajana. Yksi niistä on Mozartin requiem.

Mozart ja Requiem

Wolfgang Amadeus Mozart on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista säveltäjistä. Hän eli 1700-luvulla, syntyi Salzburgissa vuonna 1756 ja kuoli ennenaikaisesti 35-vuotiaana vuonna 1791.

Mozartin musiikki on kuin ajaton aarre, joka on lumonnut ja inspiroinut sukupolvia ympäri maailmaa. Mozart oli mestari luomaan kaunista ja energistä musiikkia, joka uppoaa ihmisten sydämiin. Hän käytti musiikkia ilmaistakseen iloa, surua, toivoa ja rakkautta tavalla, johon harvat säveltäjät ovat pystyneet. Hän oli myös säveltämisen nero, joka kuuli musiikin päässään ja kirjoitti sen paperille tarvitsematta muuttaa mitään.

Requiem on sielunmessu, jonka Mozart sävelsi elämänsä viimeisinä vuosina, ja tämä antaa teokselle erityisen emotionaalisen painoarvon. Se on harmonian ja musiikillisen rakenteen mestariteos. Mozartin tapa käyttää kuoroa ja orkesteria dramaattisen musiikillisen kertomuksen luomiseen on ainutlaatuinen. Mozartin Requiemin ympärillä on mysteeri ja salaisuus, joka aina kiehtoo kuulijaa.

Vaikka Mozartin Requiem suunniteltiin katoliseksi sielunmessuksi, sen sanoma ja kauneus ylittää uskonnolliset rajat ja kulttuurierot. Mozartin kuolema merkitsi sitä, että hän ei saanut sielunmessuaan valmiiksi, minkä takia sävellystä ympäröivät vielä tänäkin päivänä monet myytit ja legendat.

Mozartin Requiemin tunnetuimpia osia on Dies irae, joka välittää dramaattista ja intensiivistä musiikkia. Kaunis ja tunteellinen sävellys Lacrimosa saa minut aina vilunväristyksiin.

Kauniaisten kamarikuorolla oli mahdollisuus esittää Mozartin Requiem yhdessä Kaarinan nuorisokuoron ja turkulaisen Collegium Musicumin kanssa Turun Mikaelinkirkossa ja Helsingin Kallion kirkossa marraskuussa 2017. Kallion kirkon konsertin alkaminen viivästyi koska kuulijoita oli kirkon ulkopuolella jonotukseen asti.

Ramireź ja Misa Criolla

Toinen sävellys, joka on jäänyt mieleeni Satu Simolan kuorojohtajuuden ajalta, on Ariel Ramireźin Misa Criolla.

Ariel Ramireź oli merkittävä argentiinalainen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, joka syntyi vuonna 1921 ja kuoli vuonna 2010. Hän tutki erilaisia musiikkityylejä mukaan lukien kansanmusiikki, klassinen musiikki ja sakraalimusiikki. Hänet tunnetaan siitä, että hän osasi yhdistää länsimaisia klassisen musiikin elementtejä argentiinalaiseen musiikkiin. Pianistina ja kapellimestarina Ramireź kiersi ympäri maailmaa levittämässä musiikkiaan.

Misa Criolla on yksi hänen tunnetuimmista sävellyksistään, joka saattaa tuntua meistä länsimaalaisista hieman poikkeavalta, mutta se on hyvin rakastettu messu. Se on sävelletty latinalaisamerikkalaiseen kansanmusiikkityyliin ja esitetään espanjan kielen argentiinalaisella variantilla. Vaikka Misa Criolla eroaa perinteisistä länsimaisista kirkkomessuista siitä tuli erittäin suosittu sekä Argentiinassa että kansainvälisesti.

Kauniaisten kamarikuoro esitti Misa Criollan kahden joulukonsertin yhteydessä Kauniaisten kirkossa vuonna 2016. Johtajana toimi Satu Simola ja vierailevana solistiryhmänä esiintyi Trio Saludo, johon kuuluivat Håkan Streng, Reigin Ingo ja Peter Ingo.

Äänenmuodostuksen mysteeri

Kauniaisten kamarikuoron jäseninä olemme saaneet opetusta äänenmuodostukseen vuosien saatossa. Henkilökohtaisesti en ole koskaan täysin ymmärtänyt miten voi laulaa rennosti ja samalla energisesti. Ehkä lintujen laulusta voimme löytää vastauksen tähän kysymykseen.

Istuessani eräänä kesäaamuna mökin ulkohuussissa Ahvenanmaan saaristossa annan korvieni täyttyä lintujen laulusta. Heidän melodiansa herättävät sisälläni pohdintoja äänenmuodostuksen salaisuudesta. Luonnon ja rauhan keskellä pohtien ja mietiskellen antaudun ajatusteni virtaan.

”Voiks olla södempää moumentti, ku tsittaa landella aamulla biolassa skitun dörtsi opnattuna ja lysnaa fogelin luritusta.”

Pikkulintujen laulu kuuluu niin kirkkaana ja lumoavasti, täynnä rentoutta ja energiaa. Miten ihmeessä nuo linnut pystyvät siihen? Heidän loruavat sävelensä jatkuvat käytännössä ympäri vuorokauden. Ei äänenavausta, ei äänirekisteriongelmia, ei kakistelua, ei ummetusta. Oi, äänenkirkkautta ja täydellistä sävelkorvaa! Aina suoraan nuotin ytimeen!

Äänenmuodostuksen mysteeri vie ajatukseni omaan kuoroomme, jossa me monasti harjoittelemme äänenkäyttöä kehittyäksemme laulajina. Onhan lauluääni vieläkin ainutlaatuisempi kuin soitin.

Useiden lukukausien aikana meillä on ollut ilo saada äänenmuodostuksen opetusta Hedvig Pauligilta, upealta sopraanolta, joka vuonna 2011 voitti arvostetun kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun. Hän on tehnyt debyyttinsä Suomen kansallisoopperassa ja sen jälkeen laulanut rooleja mm. Taikahuilussa, Don Carlosissa, La Traviatassa ja Iloisessa leskessä.

Hedvig oli loistava opettaja äänenmuodostuksessa ja hän jakoi meille arvokasta opetusta kuoroharjoitusten yhteydessä. Opetukset olivat erittäin hyödyllisiä ja suosittuja, ja välillä meidän täytyi arpoa, kuka saisi seuraavan oppitunnin. Hedvigin ohjauksessa pääsimme keskittymään erityisen haastaviin osiin ohjelmistosta ja saamaan hyödyllisiä vinkkejä.

Ritva Eerola on arvostettu laulupedagogi ja puheterapeutti, joka on valmentanut kuoroja ääni- ja laulutekniikassa useiden vuosien ajan. Hänen ohjauksensa kuorossamme avasi silmäni sille, kuinka tärkeää on pitää teksti keskiössä laulamisessa. Opin että laulutekniikka ei ole pelkästään äänen tuottamista, vaan että sen tärkein tavoite on ilmaista sanat merkityksellisellä tavalla. Kun annetaan äänen virrata vapaasti ja luontevasti tasapaino ja energia löytyvät automaattisesti. Tämän opetuksen käytäntöön viemiseksi minulla on vielä paljon harjoiteltavaa.

Laulu on pitkitettyä puhetta, Ritva sanoi. Muista säilyttää innostunut ja onnellinen olo sekä sisäinen hymy laulaessasi. Älä ajattele äänen tuottamista, sillä ääni syntyy spontaanisti ja refleksinomaisesti.

Dynamiikan osalta meitä muistutettiin siitä, että "forte" ei tarkoita kovaa ääntä, vaan intensiivistä tekstiä ja "pianissimo" vaatii kehosta jopa enemmän energiaa kuin "fortissimo".

Istuminen kuoroharjoituksissa ei ole mitenkään merkityksetöntä, kuten Ritva Eerola korostaa. "Istu niin, että tunnet kuinka istuinkyhmyt painautuvat tuolia vasten. Tunne vastakkaisvenytys lattiasta ja istuinkyhmyistä aina päälaelle saakka."

Mietiskelin äänenmuodostuksen monimutkaisuuksia eräänä päivänä kävellessäni Helsingissä. Sattumalta silmäni osuivat mieheen, joka istui juuri niin kuin Ritva Eerola oli opettanut. Presidentti Kyösti Kallion patsas eduskuntatalon päädyssä toi minulle ahaa-elämyksen. Nyt ymmärrän!